”Toivoa oli yhä, vaikka vaihtoehdot tuntuivat loppuvan”

Folke on elänyt pitkän ja aktiivisen elämän. Puutarhatyöntekijän ja kiinteistönhoitajan uran jälkeen hän kouluttautui toimintaterapeutiksi, ja tässä työssä hän jatkoi aina eläkkeelle asti. Hänen elämänsä suurin haasteensa tuli vastaan vasta eläkkeellä.

– Vuosi oli 2005. Olin 67-vuotias, kun sain tiedon eturauhassyövästä. PSA-arvo oli 49, ja muistan, että tuntui siltä kuin maa olisi kadonnut jalkojen alta. Ajatukset pyörivät päässä, mitä nyt tapahtuu?

Syöpä diagnosoitiin paikalliseksi eturauhassyöväksi, mikä oli helpotus, mutta hoitoa odottaessa aika tuntui loputtoman pitkältä. Sädehoito ja hormonihoito pitivät sairauden kurissa useita vuosia. Ajan myötä hoidon teho kuitenkin heikkeni.

– Syöpää hoidettiin vuosien varrella useilla eri lääkkeillä. Kun PSA-arvo alkoi nousta uudelleen vuonna 2023, lääkärit Ruotsissa sanoivat, ettei heillä ollut enää paljon tarjottavaa. Se oli raskasta kuulla.

Silloin hänen vaimonsa ehdotti jotain uutta. Hän oli lukenut Docrates Mehiläinen Syöpäsairaalasta Helsingissä. Tämä yksityinen syöpäsairaala tarjosi hoitoa, jota ei vielä ollut saatavilla Ruotsissa: lutetiumhoitoa. Folke oli kasvanut Tornionlaaksossa ja puhui äidinkielenään suomea, joten ajatus hoidosta Suomessa tuntui sekä luonnolliselta että toiveikkaalta.

– Otimme yhteyttä Docrateen Tukholman yksikköön ja saimme nopeasti ajan. Kaikki sujui todella joustavasti, ja oli mukavaa, että pystyin puhumaan suomea. Docrateella henkilökunta puhuu sekä suomea että ruotsia.

Tarkat levinneisyystutkimukset

Docrateella tehtiin tarkat levinneisyystutkimukset, ja hoitoa päätettiin jatkaa 177-lutetium-PSMA-hoidoilla, jotka ovat osoittautuneet tehokkaiksi eturauhassyövän hoidossa etäpesäkkeiden sijainnista riippumatta.

Hoito aloitettiin neljällä lutetiuminjektiolla, joiden jälkeen kahta etäpesäkettä hoidettiin ulkoisella sädehoidolla. Vaikka matkat Linköpingin ja Helsingin välillä olivat välillä raskaita – erityisesti junien ja lentojen epävarmuuden vuoksi – tuntuivat ne välttämättömältä askeleelta.

– Lutetiumannokset räätälöidään yksilöllisesti, joten oli äärimmäisen tärkeää olla ajoissa paikalla. Vaihdoimme bussiin ja laivaan vähentääksemme myöhästymisriskiä.

Fyysinen rasitus ei ollut suuri ongelma, hän kertoo. Enemmän kuormitti henkinen puoli. Etäisyys perheestä, erityisesti lapsista ja lapsenlapsista, infektioiden ja säteilyriskin välttämiseksi, oli yksi vaikeimmista asioista.

– Samalla olimme kiitollisia. Hoito antoi uutta toivoa. Docrateen henkilökunta teki upeaa työtä ihan kaikessa lääkärikohtaamisista odotushuoneen pieniin asioihin, kuten kahviin ja hedelmiin. Tunsimme itsemme huomioiduiksi.

Nyt näen elämän jälleen valoisana

Tänään, yhdeksän kuukautta hoitojen päättymisen jälkeen, on PSA-arvo edelleen mittaamaton. Folke käy tarkastuksissa kolmen kuukauden välein ja tuntee saavansa tukea Ruotsin terveydenhuollosta. Tulevaisuuteen hän suhtautuu sekä toiveikkaasti että varovaisesti.

– Olen elänyt eturauhassyövän kanssa lähes 20 vuotta. Siinä tulee vähän karaistuneeksi. Mutta nyt, kun PSA on alhaalla, näen elämän jälleen valoisana.

Docrteelta hän mainitsee erityisesti syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri professori Timo Joensuun, joka oli ratkaiseva henkilö hoitojen aikana.

– Hänen tapansa kohdata minut, selittää tarkasti tilanne ja antaa toivoa… se merkitsi todella paljon. Ilman sitä en olisi ehkä jaksanut.

Folke korostaa myös perheen tuen merkitystä.

– Vaimoni oli mukana koko ajan omista terveysongelmistaan huolimatta, ja kun hän ei jossain vaiheessa voinut lähteä mukaan, lapset auttoivat. Ilman kaikkea tätä apua en olisi koskaan selvinnyt matkoista.

Tänä päivänä tulevaisuudensuunnitelmat eivät ole suuria, hän sanoo hymyillen, mutta niitä on.

– Ehkä palaan uudestaan jonkin vanhan harrastuksen pariin. Se olisi hienoa. Elämä on yhä tässä, kaikesta huolimatta.

Haluatko varata ajan?