Nackasta Helsinkiin – matka elämän puolesta

Hänen kotinsa on saaristounelma, jossa on oma laituri, sauna, venevaja ja vaikuttava 400 neliömetrin huvila, jossa hän on asunut vaimonsa kanssa jo 40 vuotta

Nyt on ensimmäinen lapsenlapsi tulossa, ja taloa on osittain mukautettu tytärtä ja hänen vauvaansa varten. Kysyttäessä hänen suurinta kiinnostuksenkohdettaan, hän vastaa epäröimättä: meri.

Olle laittaa kahvin tippumaan ja kertoo, että Värmdön talonpojat soutivat jo 1600-luvulla tänne yöpymään matkallaan mantereelle ja takaisin. Nyt hän kertoo minulle toisesta matkasta toisen veden yli – Itämeren yli Helsinkiin Docrates Mehiläinen Syöpäsairaalaan. Ja matkasta kuolemantuomiosta elämään.

Matka diagnoosiin

Oli upea syyspäivä. Melko kylmä, mutta aurinko pilkisti pilvien välistä. Vene oli nostettu vedestä ja puhdistettu, ja Olle oli käynyt terveystarkastuksessa. Hänellä ei oikeastaan ollut mitään oireita. Hän nukkui yleensä koko yön heräämättä vessaan. Treenitkin sujuivat hyvin. Hänen vaimonsa kuitenkin painosti häntä menemään tarkastukseen. Terveystarkastuksen jälkeisenä päivänä, 22. lokakuuta 2019, lääkäri soitti ja sanoi, että hänen täytyy tulla vastaanotolle välittömästi. Hänen PSA-arvonsa oli lähes 1000.

Hän sai lähetteen Tukholman Södersjukhusetin onkologille ja sai ajan seuraavalle päivälle. Siellä otettiin koepaloja ja aloitettiin välittömästi lääkitys – kemiallinen kastraatio, koska kasvain käytti testosteronia kasvuunsa. Todennäköisesti syöpä oli ollut olemassa jo vuosia ja näytti nyt levinneen sekä luustoon että imusolmukkeisiin.

Hän aloitti hormonihoidon ja solunsalpaajahoidon tammikuussa 2020, mutta kesällä saatu niin sanottu TIA-kohtaus (pieni aivohalvaus) sai hänet ymmärtämään tilanteen vakavuuden. Tällöin nuori lääkäri, jota hän ei ollut aiemmin tavannut, ehdotti hoitojen lopettamista sillä perusteella, ettei Ollella ollut enää paljon aikaa jäljellä. Silloin hän päätti ottaa hoitonsa omiin käsiinsä.

Docrates – pelastus

Olle alkoi selvittää asioita ja lukea lisää aiheesta. Ystävä vinkkasi hänelle Docrates Mehiläinen Syöpäsairaalasta Helsingissä. Tällä ystävällä oli puolestaan tuttava, joka oli saanut siellä onnistuneen hoidon, ja Olle päätti tutustua paikkaan. Marraskuussa 2020 hän otti yhteyttä Docrateelle, ja jo seuraavalla viikolla hän oli Helsingissä, jossa hän vietti useita päiviä ja kävi läpi perusteellisen tutkimuksen, mukaan lukien PSMA-PET-, NAF-PET- ja MRI-tutkimukset. Kävi ilmi, että syöpä oli levinnyt useisiin pieniin etäpesäkkeisiin, mutta ei imusolmukkeisiin. Docrates aloitti hoidot muun muassa 177-lutetium-PSMA-injektiolla, jolla pyrittiin hoitamaan etäpesäkkeitä, joita ei voitu säteilyttää, ja valmistautumaan tulevaan sädehoitoon.

Docrateksen hoidot olivat intensiivisiä. Tammikuussa 2021 hän matkusti Helsinkiin ja viipyi siellä puolitoista kuukautta. Pandemian ansiosta hän pystyi asumaan edullisesti hotellissa. Hän heräsi joka aamu sädehoitoihin ja vietti iltapäivät kävelyillä, kirjan suunnittelussa ja hotellin kuntosalilla treenaten.

– Minulla on aina ollut henkistä voimaa. Vanhana eliittijoukkojen upseerina olen tottunut ottamaan tilanteen hallintaan, hän kertoo rauhallisesti hymyillen.

Hoidon aikana hän ymmärsi, että Docrates oli todella pelastanut hänen henkensä. Hoitomenetelmät olivat innovatiivisia ja tehokkaita. Brakyhoito ja sädehoidot suoritettiin suurella taidolla, ja hän tunsi suurta luottamusta sekä brakyhoidon asiantuntijaan Lauri Taipaleeseen että Docrateksen perustajaan, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri professori Timo Joensuuhun. Sädehoidon jälkeen Joensuu suositteli yhdistelmää radium-223-dikloridi- ja enzalutamidihoitoa, jotka on tarkoitettu eturauhassyövän hoitoon tilanteissa, joissa syöpä on levinnyt luustoon eikä enää reagoi hormonihoitoon. Hoito toteutettiin talven ja kevään 2021 aikana.

Uusi elämä ja toipuminen

Tänään, useita vuosia hoidon jälkeen, Olle ei ole vain selvinnyt hengissä, vaan hän on toipunut hyvin. Hänen PSA-arvonsa ovat vakaasti mittaamattomat, ja hän on äskettäin lopettanut lääkityksen. Sekä kehon että mielen harjoittelu on ollut suuri osa hänen toipumistaan, ja aluksi myös ruokavalio. Hän kertoo, että mahdollisuus jatkaa treenaamista hoidon aikana on auttanut häntä sekä fyysisesti että henkisesti.

– Minulla on edelleen sivuvaikutuksia. Lihasten kasvattaminen ilman testosteronia on vaikeaa, ja hemoglobiinini on joskus hieman alhainen. Mutta olen edelleen aktiivinen ja tunnen oloni hyväksi, hän sanoo.

Hän on myös kiitollinen jatkuvasta seurannasta, jota hän saa Docratekselta. Hän lähettää edelleen PSA-näytteensä kolmen kuukauden välein ja on hyvässä yhteydessä lääkäreihinsä ja koordinaattoreihinsa. Hänellä on myös hyvä yhteys Ruotsin terveydenhuoltoon, joka auttaa häntä seurannoissa, lääkityksessä ja analyyseissä. Tämä johtuu suurelta osin hyvästä onkologista Södersjukhusetissa. Olle kuvailee tätä täydelliseksi symbioosiksi Suomen ja Ruotsin osaamisen välillä.

Kokemus ei näytä vaikuttaneen Olleen merkittävästi.

– Mielestäni olen sama ihminen kuin aina ennenkin, mutta ehkä en enää yhtä vahva, hän sanoo.

Jos Olle antaisi neuvoja jollekin, joka on juuri saanut eturauhassyöpädiagnoosin, se olisi ottaa hoito omiin käsiinsä ja uskaltaa kysyä kysymyksiä.

– Ihmisen täytyy aina sitoutua itseensä ja muodostaa oma käsityksensä. Uskalla kyseenalaistaa ja selvittää, mitä mahdollisuuksia on. Docrates oli johdonmukainen ja ammattimainen, hän sanoo.

Tuki ystäviltä, hoitotiimiltä ja asiantuntijoilta

Olle on saanut tukea monelta taholta hoitonsa aikana – perheeltä, ystäviltä ja Docrateksen ammattitaitoiselta hoitotiimiltä. Joka toinen kuukausi hän tapaa ”kuolemakaverinsa”, joukon vanhoja ja uusia ystäviä, jotka ovat olleet suuri tuki. Yhdessä he jakavat ajatuksia elämästä, puhuvat kaikesta maan ja taivaan välillä ja antavat toisilleen turvaa ja perspektiiviä.

Keskeinen hahmo Ollen hoidossa on ollut Timo Joensuu, yksi Docrateksen johtavista lääkäreistä. Hänen asiantuntemuksensa ja syvä tietämyksensä eturauhassyövästä, yhdessä hänen

Haluatko varata ajan?